"Kenen joukoissa seisot?" Niin kuin vanha taistolaislaulu sanoi, kai, vitustako minä tiedän, ja vittuako minua kiinnostaa. Minä seison oman mahani kanssa, kiitos vain.
Voihan Vaalikarkki ja Pärstäpinssi! Ne ovat liikkeellä taas. Ne jakavat flaijereita, pinssejä, makeisia, makkaroita, kyniä, kampoja, tulitikkuja, kakkua ja kahvia ja ties mitä muuta typerää sälää, missä on niiden naama, nimi ja numero. Niiden kanssa on tukijoita ja niitä lahjomuksien jakajia sankat joukot, ja kaikilla niillä on niin iljettävän mairea hymy, että heikompaa puistattaa.
Politiikka.
VITTU MITÄ PASKAA!
Pohdiskelimme eräs ilta Juudaksen kera, että josko politiikka olisi mielenkiintoisempaa sormi perseessä ja kah! olisihan se, sillä minulle informoitiin, että valehdellessa peräaukon sulkijalihas supistuu.
Tämähän olisi täydellistä testata empiirisesti nyt kun puolueet mainostavat infernaalisella vimmalla omia pikku vinttikoiriaan politiikan ympäripyöreässä noidankehässä. Kuka puhuu paskaa yhtä taitavasti kuin keskiverto julkkupoliitikko, ja kenen todellisuudentaju on hämärtynyt liiallisesta kahvin juonnista, puoluepolitiikan piirirunkkauksesta ja uutismedioiden vahtaamisesta.
Politiikka on yhtä isoa farssia, sanon minä. Lupauksia, joilla on tasan yhtä paljon luotettavuutta kuin pikkulapsen lupauksella olla kiltisti kaupan karkkiosastolla.
"Sinä voit vaikuttaa!" Väittävät nuo oman pepsodenthymynsä tuottamassa limassa vääntelehtivät ankeriaat. Voihan vittujen kevät ja kyrpien takatalvi.
Minun vaikutukseni tässä yhteiskunnassa on sama kuin pieru saharassa, sanoisin.
Pyrkimys saattaa omia edustajiaan eduskuntaan on tasan yhtä tuotteliasta kuin soiden käyttäminen turpeen kasvattamiseen. Tulos on aina jotakuinkin sama. Yhteen suuntaan annetaan karkkia, toiseen suuntaan keppiä. Hienoa se on, että jostain repäistään rahaa vaikkapa työttömille, jostain se on kuitenkin pois. Tosin sitä ei mainita. Ei tietenkään. Siitä kuulee vasta kun käy verottajalla tai KELAssa tai Työkkärissä. Siinä vasta epäpyhä kolminaisuus.
Politiikka minun silmissäni koostuu muutamista politiikan arkkityypeistä.
1. Paskaa yhtä tottuneesti latelevat kuin maajussit.
2. Inhorealistiset idealistit.
3. Opportunistit a.k.a takinkääntäjät.
4. Harhaiset idealistit.
5. Inkognito poliitikko.
Näistä toinen toistaan kammottavimmista arkkityypeistä löytyy myös erilaisia risteytymiä, vaikkakin on sanottava, että inhorealistinen idealisti saa todennäköisesti paljon aikaiseksi, Inkognito poliitikon tavoin. Jälkimmäinen eniten.
Politiikan tavoite taas, niin kuin minä sen käsitän, on täydellisen utopistinen ja idealistinen, lapsenomainen harhakuva, joka on onnistuttu ylläpitämään tuhansia vuosia. Käsittämätöntä, mutta totta. Siinä, missä politiikalla pyritään vaikkapa nyt tuomaan samat mahdollisuudet kaikille, tekemään yhteiskunnasta toimiva hyvinvointivaltio tai helpottamaan erilaisten ihmismassojen elämää, on politiikalla osaksi luotu täydellinen toimiva huonostivointivaltio.
Jos me kaikki olisimme nyt samassa asemassa, voisimme hyvin, saisimme kansalaispalkkaa tai kävisimme kaikki töissä, meidän terveydenhuoltomme olisi täydellistä ja kaikki olisi kivaa ja ihanaa ei politiikalla olisi osaa eikä virkaa enää. Tämä valtiomalli elää ihmisten eriosaisuudella. Tämä valtiomalli ei toimisi ilman hyvinvoivia, keskinkertaisia ja huonostivoivia kansalaisia.
Voin siis ylpeästi myöntää olevani tämän yhteiskunnan toimiva pyörä! Minulle on paikka tässä maailmassa! Minä olen tämän huonostivointiyhteiskunnan alati kitisevä, ruosteinen pyörä. Huonosti voiva kansalainen joka tarvitsee valtionsa maksamia ja tukemia palveluita! Haistakaa paska! Voin voida huonosti TEIDÄN verorahoillanne! Koska ilman kaltaisiani ihmissurkimuksia, ei olisi teidän väellänne työpaikkoja ja joutuisimme KAIKKI kaivamaan nahkakuopat itärajalle!
Jos minulla ei olisi tuttavaa mukana politiikassa, äänestäisin Otto-Pelle Kusista eduskuntaan, koska hän on rehellisen epärehellinen ja tasaisen rasistinen kaikkia kohtaan, eli epärasisti. Mutta koska olen häpeämättömän puolueellinen kusipää, äänestänkin Herr Viheriötä, siksi, että hän on tuttavani.
Hyvää huonostivointia vaaliuurnille, Kansalaiset! Haiskaa pahalta!
